Minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy

13.12-19.12.2021

Viikko ennen joulua alkoi (jatkui?) rytinällä. Tapani tuli loppuviikosta auttamaan, eikä vapaapäiviä juuri kerennyt pitämään. Sunnuntaina kävi IV-kaveri vääntämässä ilmastointiputket paikoilleen ja saatiin konekin seinälle tekniseen tilaan. Jossain vaiheessa harkitsin noidenkin putkien asentamista itse, mutta veikkaan että tuohon 4 metrin matkalle olisin saanut tuhrautumaan ainakin pari täyttä päivää. Nopeamminhan ne hommat sujuu jos on osaava kaveri, joka tietää mitä tekee.

Samaan aikaan laatoittajat jatkoivat omia hommiaan. Laatat ovat siis meillä 40*80cm kokoisia ja kuulemma oli “joka päivä hiki” kun joutui niitä asentamaan. Lisäksi materiaali oli paksua klinkkeriä, joten pelkästään laattojen leikkauksessa oli oma hommansa. Ihan pieniä stipluja (jotka tietty Heidi perfektionistina bongasi heti) lukuunottamatta lopputulos näytti hyvältä.

Laatoittajat jatkoivat seinäWC:eiden runkoja
Ihan jämptiä työtä
Päivänvalossa näkyy jo selkeämmin
Mies ja surffilauta
Korkean tilan kattoon laitettiin lautavahvistuksia että voi sitten vaikka laittaa silmukan siihen roikkumaan kun alkaa ahdistamaan liikaa
Normi päevä
Yläkerran katon viimeiset palat loksahtelee paikalleen
Laatoittajat kerenneet kodinhoitohuoneeseen asti
Viimeinen hartaus työkaluseinälle ennen kuin otetaan alas. Ajoi asiansa, suosittelen lämpimästi.
Portaiden paikka alkaa hahmottumaan
Vielä on kipsityömaata jäljellä..

Kaikki kuvat tässä postauksessa hämäriä ja enemmän tai vähemmän tärähtäneitä. Kyseessä ei ole kuvaajan ammattitaidottomuus, vaan tämä johtuu talon sisällä vallineesta tunnelmasta, joka oli hämärä ja tärähtänyt.