Pari kuukautta vierähtänyt edellisestä blogipostauksesta, joten pitää hieman muistella mitä tuli lokakuun lopussa tehtyä.. Vauhti kiihtyi joulua kohti (spoileri: ei päästy jouluksi kotiin), ja tuntui että elin, söin ja hengitin raksaa muutaman viikon ajan ennen joulua. Räntäsateessa talolle ajaessani pohdin usein kolkutteleeko ovella ensin joulupukki vai burnout. No joulupukki kerkesi ensin ja joulun aikaan pidettiin ihan lomaakin neljä päivää. Tapaninpäivänä tulimme siihen tulokseen, että sen verran on vielä matkaa maaliin, että vuokraamme väliaikaisen asunnon talon läheltä. Minun päivätyöt ja Iinan päiväkoti alkoi vuodenvaihteessa, joten tahti hieman hidastuu (mikä on hyvä asia). Raksalle pitäisi päästä kuitenkin iltaisin ja entistä matalammalla kynnyksellä, joten kämppä kävelymatkan päässä on ehdottomasti plussa.
Sitten otettiin asunnonhaun pikamarssi: 29.12. bongasimme sopivan kämpän oikotieltä, 30.12 asuntohakemuksemme hyväksyttiin, 31.12. allekirjoitimme sopimuksen ja haimme avaimen ja 1.1.2022 sitten muutimme. Oli kyllä kaikkien aikojen tehokkain muutto, vaikka ei aiemmatkaan enää suurempia operaatioita ole olleet. Nyt sitten bunkkaillaan tässä kunnes talo oikeasti valmistuu.
Sitten aikamatkalle takaisin loka-marraskuun taitteeseen:
25.10.-31.10.2021
Lokakuun viimeisellä viikolla koolattiin alakerran kylppäri nyt kun lattia oli vihdoin eristetty ja paikallaan.
Ikkunan smyygit eli smyygeloiset eli smöögit (eli puut jotka tulee ikkunasta “sisäänpäin”) haluttiin tehdä mahdollisimman syviksi, ja materiaaliksi valikoitui vähäoksainen 21*190 mänty. Olemme ainakin toistaiseksi olleet tyytyväisiä tähän, vaikka verrattuna tavallisiin ikkunoihin smyygien leikkauksesta, hionnasta, käsittelystä ja kasauksesta tuli viikon työtunnit kahdelta hengeltä täyteen.
1.11.-7.11.2021
Jälkeenpäin kun muistelee näitä viikkoja niin melkoista silppuahan tämä hartiapankkirakentaminen on.. Vaikka kuinka haluaisi keskittyä yhteen asiaan, tulee joka suunnalta uusia tehtäviä jotka pitää saada tehtyä, jotta muut hommat taas etenee. Tästä esimerkkinä “yksinkertainen pikkunakki” eli syöttöputkien vetäminen teknisestä tilasta jakotukkikaapeille. Teoriassa varsin simppeli homma, mutta kun joutuu a) kovertamaan putket finnfoamin b) muuttamaan hieman korkoja, jotta putket menee nätisti lattiaan c) tekemään läpivientejä alajuoksupuihin ja d) tunkemaan putket kaiken muun krääsän seasta välipohjassa niin kyseessä onkin useamman tunnin operaatio. No saatiin nekin lopulta paikalleen.
Keskiviikolle olin varannut kaivonpuhdistuksen. Meille asti ei kunnallistekniikka ylety eli olemme oman porakaivon varassa. Porakaivo on porattu 80-luvulla 100 metriin, mutta kaivoa ei ole sen jälkeen kertaakaan puhdistettu eli nyt oli korkea aika. Vanhassa talossa kaivon vesi haisi selkeästi mädältä kananmunalta ja tutkimusten perusteella mangaanipitoisuudet olivat tapissa. Ensimmäisenä askeleena kaivon puhdistus, sen jälkeen tutkimukset ja mahdolliset vedensuodattimet.
Itse puhdistus sujui rivakasti. Auto ajoi pihaan ja superpumppu käynnistyi ja rupesi pumppaamaan kaivon pohjalle puhdasta vettä hurjalla paineella. Tällä konstilla sitten saatiin pohjalietteet ylös asti.
Loppuviikosta vedettiin lattialämmitysputkia kylppäreihin, jotta saataisiin sinnekin valu ja niitä edistettyä. Tässä vaiheessa taisimme vielä arpoa uskallammeko tehdä valut ja kylppärit itse (ei tehty ja hyvä niin)
