20.9.-26.9.2021
Maanantaina siirryttiin yläkerran lattioiden kimppuun. Meidän piti jotenkin saada lattialämmitysputket lautalattian alle, ja alunperin vastaava mestari ehdotti kipsivalua sekä ylä- että alakertaan. Tämä olisikin mielestäni ollut hyvä ratkaisu ja yllättävän edullinen (muistaakseni n. 4000 euroa kokonaisuudessaan). Tämän suunnitelman kuitenkin kaatoi lattialautojen kiinnitys ja periaate “purettavuudesta”. Ensinnäkin lattialämmitysputket olisivat jääneet valun sisään, eli niitä ei sieltä pois kaivella, jos jossain vaiheessa niihin pitää koskea. Toinen, ja isompi miinus oli se, että laudat olisi pitänyt liimata kipsiin kiinni. Halusin ehdottomasti mahdollisuuden poistaa laudat tarvittaessa, eli ruuvikiinnityksen.
Tästä syystä päädyttiin harvalaudoitukseen, jossa lattialämmitysputki kiemurtelisi alumiinisten lämmönluovutuslevyjen kanssa. Tässä kuitenkin sattui pieni kämmi, kun olin saanut aivopierun koolausväliä laskiessa ja tilannut kolme kertaa liian vähän 28*100 lautaa tähän tarkoitukseen. Ja tämäkin lauta menee lopulta alakerran katon koolauksiin.
Tässä välissä raakalaudan hinta oli miltei tuplaantunut, joten aloin metsästämään vaihtoehtoja tälle. Lopulta päädyin golvvärmebutikenin uralevyihin. Näillä puutavaran hinnoilla neliöhinta tuli suunnilleen samaksi kuin raakalaudasta tehtynä. Lisäksi levy on millintarkkaa ja nopeaa asentaa, eli kaikin puolin hyvä ratkaisu. Säästöä kipsivaluun verrattuna ei tullut kuin n. 1000 euroa (työtä ei edes huomioitu), joten jos pintamateriaalina olisi ollut joku muu kuin lauta, kipsivalu olisi ehdottomasti ollut hintansa väärti.
Keskiviikkoon mennessä oli uralevyt paikallaan ja ruvettiin väsäämään väliseiniä. Väliseinät Heidi kasasi elementteinä, jotka vain nostettiin pystyyn.
Perjantaina aloitettiin vielä kojerasioiden kiinnittely ja johtojen veto. Tehtiin sähkärin kanssa sellainen diili, että saadaan pitkälti itse vetää johdot holleille ja hän tulee kytkemään ne muutamalla kertarysäyksellä. Toivottavasti säästetään tässä jonkun verran.
Ulkoverhouksen suhteen huomattiin pieni stiplu. Kaikki “ikkunattomat” kohdat vedettiin ylös asti kuuden metrin lehtikuusilaudalla. Alareuna oli jäänyt viiden laudan osalta turhan ylös, joten koko ulkoverhous olisi pitänyt lyhentää tuolta korkeudelta. Päädyttiin siihen, että lopputulos näyttäisi yhtä hyvältä kuin liian lyhyet rippipuvun housut, joten päädyttiin vaihtamaan laudat. Pääsi timpurit siis sorkkarautailemaan laudat ja rimat vielä kerran irti.
Lauantaina päätettiin vielä käydä kiinnittämässä kattoturvatuotteita, koska sellaisetkin pitää olla paikallaan käyttöönottokatselmuksessa (huoh). Pyysin Roopen kiipeilijäkaveriksi, koska tiedossa oli liukkaalla katolla keikkumista yhdeksän metrin korkeudessa. Tarkoituksena oli saada vielä rännitkin paikalleen, mutta kyllä se aika sitten kummasti meni pelkästään lumiesteissä.
