4.10.-10.10.2021
Maanantaina jatkettiin yläkerran lattia loppuun. Viimeisten lautojen paikoilleen hinkuttaminen on aina työläintä. Reuna pitää sahata vinoon, lauta pitää pujottaa paikalleen ja lopulta kammeta ponttiinsa seinän ja sorkkaraudan avulla. Onnistui sekin lopulta, mutta ei ollut ihan suoraviivainen tehtävä..
Keskiviikkona oli aika palata inhokkini, eli viemäreiden asennuksen, pariin. Alakerran vessaa varten porasin reikäsahalla reitin pöntöltä tekniseen tilaan.
Myös sähkäri kävi tontilla ja käytiin asennuksia läpi. Vedetään itse piuhat paikalleen ja hän tulee tekemään lupia vaativat hommat eli kytkennät. Jokunen euro säästetään toivottavasti siinä..
Hommat etenee koko ajan, mutta tuntuu kuitenkin, että vauhti ei riitä. Huomasin kuitenkin timpureiden kanssa, että eivät hekään ole mitään yli-ihmisiä. Tai jos saadaan paljon aikaiseksi niin se tarkoittaa myös pidempiä päiviä. Vanha vitsi (lue: viisaus) “laske aikataulu ja budjetti ja kerro se kolmella” pitää valitettavan hyvin paikkansa.
Nyt kun timpurit lähtivät tontilta, fiilis on ollut kaksijakoinen. Toisaalta ahdistaa ajatus siitä, että jos ei itse tee niin mitään ei tapahdu. Oli lohduttavaa kun aiemmin asiat etenivät meistä riippumatta. Toisaalta on suunnaton helpotus, kun rahaa ei kulu enää tonnia per päivä. Eli vaikka tietyissä asioissa kestää kauemmin, niin eivät ne kulutkaan juokse samalla tavalla.
