Pari viikkoa sitten se vihdoin toteutui. Pitkään vatuloitu ja säädetty poltto. Planeetat osui yksiin, luvat oli kunnossa ja alueen vapaapalokunnatkin pääsi paikalle. Vanhassa talossa siis treenattiin aamupäivästä ja kun kerkesimme yhdentoista aikoihin paikalla, oli rotisko jo ilmiliekeissä.


Iltapäivä meni katsellessa kun savu nuolee raunioita ja miettiessä, että tiedänkö miltä tuntuu. Samaan aikaan uusi alku ja hyvä fiilis. Toisaalta ahdistus tuhkaläjästä, sekä edessä olevasta lajittelusta ja maatöistä. Olimme katselleet tätä taloa nyt nelisen vuotta ja jatkuvasti miettineet, että mitä teemme sen kanssa. Kun talo oli liekeissä saatiin kirjaimellisesti poltettua sillat takanamme, eli emme ainakaan enää lähtisi sitä restauroimaan.
Vaikka periaatteessa kaikki meni putkeen, niin polton aikana kävi selväksi, että kivijalka ei tulisi enää toimimaan uuden talon perustana. Rossipuolen graniitti lohkeili kuumuudessa niin pahasti, että sen päälle ei uskaltaisi rakentaa huussia, omakotitalosta puhumattakaan.
Rakennuslupa oli menossa käsittelyyn maanantaiaamuna klo 9, joten sunnuntaina laitoin kiireesti viestiä rakennesuunnittelijalle ja arkkitehdille, että mitäs ny. Päädyttiin siihen, että maanantaina soitin rakennusvalvontaan ja kiljuin puhelimeen Stop the press! Tai siis ihan selitin tilanteen ja lupasin ilmoitella kun saadaan uudet perustussuunnitelmat.

Lumipalloefekti ei kuitenkaan pysähtynyt siihen. Vanhasta talosta oli tarkoitus säästää maakellari teknisenä tilana, mutta nyt kun perustukset meni uusiksi, maakellarikin poistuu kuviosta. Sisätilat taas oli mitoitettu niin nafteiksi, että teknisen tilan tuominen sisälle taloon vaatii pientä laajennusta. Eli nyt sitten pohja kasvaa n. kymmenellä neliöllä, kun ei ollut enää kivijalkaa rajoittamassa. Jos nyt haluaa etsiä sitä hopeareunusta tästä muutosprojektista, niin nyt ainakin saadaan varmasti turvalliset perustukset ja samalla saimme kriittisiin paikkoihin juuri sen verran lisäneliöitä, että tilat toimivat paremmin.

Seuraavaksi sitten maatöiden ihmeelliseen maailmaan, vihdoin pääsee niitä oikeita seteleitä polttamaan.