Lämmitysjärjestelmän valinta omakotitaloon on mielestäni talonrakennuksen yksi vaativimmista tehtävistä. Tämän voisi tietty ulkoistaa täysin LVI-suunnittelijalle, mutta koen, että en ainakaan ihan täysin pysty itse tätä tekemään. Tässä postauksessa pohdiskelen eri lämmitysjärjestelmiä meidän talon kannalta. Tätä kirjoittaessa tuntuu, että valinta oli selkeä, mutta matkan varrella se on ollut kaikkea muuta kuin helppo päätös.
Suomi on sijainniltaan sikäli haastava, että lämmitystä tarvitaan melkeinpä ympärivuotisesti. Tämä tarkoittaa myös suurehkoja sähkölaskuja, jos käytössä ei ole mitään kikkakolmosia, vaan antaa sähköpattereiden tohottaa menemään. Näillä mustan magian kikoilla viittaan siis lämpöpumppuihin, jotka “imevät lämpöä itseensä” jostain toisesta materiasta ja siirtävät sitä ilman tai veden avulla talon sisälle hyvällä hyötysuhteella (1 kW sähköä verkosta tuottaa 2-5 kW lämpöenergiaa sisään). Lähtökohtaisesti laittaisin jokaiseen uuteen taloon vähintään ilmalämpöpumpun, sillä takaisinmaksuaika on varsin lyhyt.
VAIHTOEHTO A: MAALÄMPÖ (15000-20000e)
Maalämpöpumppu kerää nimensä mukaisesti lämpöä maasta joko syvästä porakaivon reiästä tai mutkittelevasta keruupiiristä lähempänä maanpintaa. Tämän lämpöenergian pumppu siirtää a) kuumavesivaraajaan ja b) vesikiertoiseen lämmitysjärjestelmään. Maan lämpötila ei vaihtele merkittävästi, joten maalämmön hyötysuhde on melko vakio, eikä vaihtele vuodenaikojen mukaan. Investointikustannukset ovat kuitenkin korkeat, joten maalämpöä ei juuri suositella alle 150 m2 taloihin. Mikäli asuisimme pohjoisempana ja neliöitä tulisi enemmän, niin maalämpö olisi varmaankin valintamme.
VAIHTOEHTO B: VILP (ULKOILMA-VESILÄMPÖPUMPPU 9000-12000e)
Tämä järjestelmä toimii kuten maalämpö, mutta maan sijaan se ottaa lämpöenergian ulkoilmasta. Nykyään kalliimpien VILPpien hyötysuhde lähentelee jo maalämpöpumppujen tasoa. Hyötysuhde kuitenkin heikkenee kun pakkanen kiristyy lähemmäs pariakymmentä astetta. Näin kovat pakkaset ovat kuitenkin (valitettavasti) harvinaisuuksia täällä päin, joten en ole erityisen huolissani tästä. Mieluummin ottaisin lumiset talvet ja isomman sähkölaskun kuin ilmastonmuutoksen, mutta se ei ole pelkästään meikäläisestä kiinni..
VAIHTOEHTO C: PILP (POISTOILMALÄMPÖPUMPPU 8000-11000)
Moneen uuteen taloon rakennetaan PILPpi. Hyötynä tässä järjestelmässä on, että ulos ei tule isoja, äänekkäitä tuulettimia vaan action tapahtuu laitteen sisällä. Tämä järjestelmä ei kuitenkaan varsinaisesti pysty tuottamaan uutta lämpöä vaan ottaa sen talteen poistoilmasta ja toimii samalla ilmanvaihtolaitteena. Meille on tulossa joka tapauksessa erillinen ilmanvaihtokone lämmöntalteenotolla, joten poistoilmalämpöpumppu tuntui ehkä vähän tårta-på-tårta-ratkaisulta. Parhaimmillaan PILP on passiivitalossa, jossa käyttösähkö riittää melkeinpä lämmittämään talon, kun lämpöä haihtuu seinien läpi minimaalisesti. Meillä taas on reilusti ikkunapinta-alaa ja suht kevyt eristys, joten PILP tippui lopulta pois.
VAIHTOEHTO D: SUORA SÄHKÖ + ILMALÄMPÖPUMPPU (4000-6000e)
Suora sähkö oli meillä pitkään realistinen vaihtoehto. Tämän kokoisen talon (jossa olohuone vielä auki toiseen kerrokseen) lämmitys hoituisi käytännössä kokonaan yhdellä tai kahdella ILPillä, joiden hyötysuhde pyörii 1:3-5 välillä. Tähän lisäksi varaava takka niin homma pelittäisi talvellakin erinomaisesti. Käyttövettä tällä järjestelmällä ei saisi lämmitettyä, eli siitä tulisi suhteellisen suuret kulut. Lopulta kuitenkin tämä vaihtoehto tippui pois siitä yksinkertaisesta syystä, että halusimme alakertaan lattiaan saakka ulottuvat ikkunat. Ilman lattialämmitystä pelkona on, että viileillä keleillä ikkunat huurtuvat alareunasta (kuten mökissämme tapahtuu). Tähän pitäisi kehitellä jotain patenttiratkaisuja, jotka alkoivat tuntumaan kumman työläiltä verrattuna vesikiertoiseen lattialämmitykseen. Ja myönnettäköön, että kyllä ne sähköpatterit taas veisivät vähän arvokasta seinätilaa, jota ei muutenkaan ole liikaa.
SYSTEEMIEN VERTAILU
Talouden puolesta lämmitysjärjestelmän valinta perustuu juokseviin kustannuksiin ja alkuinvestointiin. Näitä kahta pyörittelemällä saadaan aikaiseksi jotain lukuja, joita voi sitten vastaavasti vertailla muihin järjestelmiin. Motivan laskuri (löytyy täältä 23.1.2021) on varsin toimiva työkalu tähän tarkoitukseen eli ei tarvitse ihan hihasta ravistella (metodi tunnetaan myös termillä asiantuntija-arvio ammattilaisten keskuudessa) näitä euromääriä.
Yllä olevassa taulukossa on havainnollistettu eri järjestelmien kustannuksia. Erot eivät mielestäni ole erityisen suuria, mutta VILPpi voittaa poistoilmalämpöpumpun n. 300 euron marginaalilla. Sähkö + ILP ei kuitenkaan jää enää tästä kovin kauas.
Yllä olevasta kuvaajasta näkee, miten eri järjestelmien kustannukset tasoittuvat / eriytyvät vuosien aikana. Suurin osa käyristä leikkaa toisensa 5-7 vuoden välillä, eli mikäli asuisi talossa itse vain kuutisen vuotta, ei olisi suurta merkitystä minkä järjestelmän valitsee. 15 vuoden aikana Ulkoilma-vesilämpöpumppu säästää ainakin laskennallisesti n. 5000 euroa verrattuna PILPpiin tai sähkö+ILP-komboon. Hyötynä vesikiertoisessa lattialämmityksessä on myös se, että jos joskus päädymme vaihtamaan lämmönlähteen, ei koko systeemiä tarvitse laittaa uusiksi.
Lopulta päädyimme siis ulkoilma-vesilämpöpumppuun, mutta tarkempaa mallia emme ole vielä valinneet.