Meidän uuden talon perustukset ovat hieman monimutkaisempi tapaus. Tavoitteena meillä on siis hyödyntää suoraan vanhan talon kivijalkaa. Tärkeimpänä syynä tähän on se, että graniitista tehty kivijalka on todella komea ja mikäli sellaisen nykyään haluaisi, maksaisi se huomattavasti enemmän kuin tavallinen betonista valettu malli. Toinen tärkeä syy on tiukka budjettimme. Jos vanhaa perustusta & kivijalkaa pystyy hyödyntämään, säästö mitataan kymppitonneissa. Tai toisin (ikävämmin) muotoiltuna: Emme ole varanneet budjetissa rahaa perustusten uusimiseen.
Tässä on kuitenkin haasteena se, että vanhan kivijalan kantavuutta on melko hankala arvioida, ilman että se kaivetaan joka puolelta esiin. Parhaan perusteena säilyttämiselle on se, että se ei ole notkahtanut / liikkunut mihinkään viimeisen sadan vuoden aikana. Eli maalaisjärjellä voisi ajatella, ettei se tule notkahtamaan myöskään seuraavan sadan vuoden aikana. Maaperä tällä kohdalla on routimaton ja osa perustuksesta on mahdollisesti suoraan peruskallion päällä. Rakennusmiehet ovat aikoinaan tehneet tarkkaa työtä, sillä heitot koroissa ja mitoissa < 40mm, mikä saataneen helposti korjattua pitkästä tavarasta rakennettaessa.
Maaperätutkijat antoivat lausunnon, että “geoteknisesti” vanhaa kivijalkaa voisi hyödyntää. Myös vastaava mestarimme oli mutu-tuntumalla (epägeoteknisesti?) samaa mieltä. Sitten vaan odotellaan rakennusvalvonnan kantaa. Olemme tosin jo suunnittelutarveratkaisuun kirjanneet, että vanhaa perustusta pyritään hyödyntämään. Se lienee myös vanhan talon komein osa, joten olisi perusteltua säilyttää se, mikäli vain mahdollista.
Palailen asiaan, kunhan kivijalan kohtalo lopulta selviää.
