Tällä hetkellä on vahva suoritusmoodi päällä. Lähinnä se näkyy siten, että ei ole aikaa fiilistellä, ei yhtään. Vielä keväällä tuli mietittyä, minkälaista elämä tulisi olemaan omassa talossa, omassa rauhassa. Miltä talo näyttäisi ja tuntuisi. Nyt kaikki tuo on unohtunut. Talomme on työmaa ja aamulla kun tulee töihin, se on työpaikka, joka ei juurikaan eroa toimistosta. Tai ainakaan työmaata ei hahmota omaksi kodiksi. Ohimennen saattaa huomata, että tulipa ulkoverhouksesta komea, tai onpa ikkunasta hulppeat näkymät, mutta ne ovat ohikiitäviä hetkiä. Sitten hommat jatkuu.
Nautin suunnattomasti rakentamisesta, mutta rakentamisen lomassa ei ole juuri aikaa nauttia, vaan homman on edettävä, jos joskus haluaa muuttaa sisään. Mutta tämän todettuani olen sitä mieltä, että itse rakentaminen on hetkessä elämistä parhaimmillaan. Jos keskittyminen herpaantuu, tulee sekundaa tai pahimmillaan vakavia rakennusvirheitä. Eli skarppina saa olla. Ainoan (isohkon) miinuksen tuo aikataulu- ja budjettipaineet, mutta ne kuulunevat hartiapankkirakentamiseen. Muuten olisikin ehkä tylsää (NOOOTT).
Sitten raksakatsaukseen:
30.8.-5.9.2021
Tehtiinköhän tällä viikolla alapohjan laudoituksia..? Todennäköisesti, sillä se ei ollut erityisen hohdokasta hommaa ja aivoni todennäköisesti ovat pyyhkineet nuo muistot jotta välttäisin PTSD:n. Timpurit aloittivat ulkovuorausta ja tekivät etuterassin loppuun, mutta meidän hommat on puuroutuneet. Veikkaan, että koolattiin myös yläkerran seinät, sillä seuraavalla viikolla koolingit olivat “ilmestyneet” kuvissa paikalleen. Onneksi löytyi kuva loppuviikon muistilapusta:
Eli ainakin kattoluukku sisäkattoon väsättiin tällä viikolla. Seuraavalla viikolla on tarkoitus eristää yläpohja, joten kaikki yläpohjan teknisten asioiden pitäisi olla siinä vaiheessa paikallaan ja kunnossa, ettei joudu kaivamaan eristeen alta. Ja ylä- & alapohja haluttiin eristää tässä vaiheessa koska lattialaudat saapuisivat sitä seuraavalla viikolla ja silloin talossa on pakko olla jo lämmöt päällä.. Nyt kun muistelen niin palapeli alkaa hahmottumaan. 🙂
6.9.2021-12.9.2021
Viikko aloitettiin nostamalla ullakkoluukku paikoilleen ja asentamalla IV-venttiilit paikoilleen. Valloxin BlueSky-putket tuotiin korkeassa väliseinässä ylös. Jo suunnitteluvaiheessa painotettiin sitä, että emme tekisi ylimääräisiä koteloita, vaan kaikki talotekniikka kulkisi Posi-palkeissa ja kerrosten välissä korkeassa väliseinässä. Tämä tuotti hieman haasteita läpivientien suhteen, sillä väliseinän ala- ja yläjuoksu on nyt rei’itetty täyteen.
Tiistaiaamuna Tuukka ajelikin Turkuun hakemaan meille puhallusvillakoneen kolmeksi päiväksi vuokralle. Kone piti palauttaa torstaina eli aikaa piti olla reilusti, mutta toisin kävi.
Kone lakkasi toimimasta muutaman kuution jälkeen. Aikamme sörkittyämme huomasimme, että kriittinen mutteri pyörivässä akselissa oli katkennut. No, vaihdettiin mutteri ja jatkettiin hommia. Aikaa tähän tuhrautui vähän turhan pitkään. Varsinkin kun kyseinen mutteri katkesi 5 kertaa kahden päivän aikana.
Työnjakona meillä toimi, että Tuukka syötti paketteja laitteeseen ja meikäläinen riehui sisällä letkun kanssa. Loppupeleissä itse puhaltaminen oli lunkia puuhaa, ja puupöly suhteellisen “puhdasta”.
Keskiviikkona huomattiin, että meillä oli villapaketteja liian vähän, eikä mikään PK-seudun rautakaupoista myy Huntonin puhallusvillaa. Eli jouduttiin priorisoimaan hommia, ja päädyttiin siihen että laitetaan alakerta niin valmiiksi kuin mahdollista (viemäreitä ei keretty asentamaan joten wc jäi myöhemmäksi) ja yläpohjaan pitää joskus käydä puhaltamassa vielä ainakin kymmenisen pakettia. No, sillä pärjää hyvin tämän talven joten let it be for now. Sen verran stressaava kokonaisuus oli tämäkin seikkailu, erityisesti hajoavan koneen takia, että ensi kerralla saa tulla suosiolla ammattilaiset puhkumaan.
