Peltikattoa ja vuorilautaa

9.8.2021-15.8.2021

Alkuviikko alkoi ulkovuorausta pohtimalla. Timpuri Maig oli saanut melkeinpä koko talon koolattua ja me Heidin kanssa päästiin siis vuorilautojen kimppuun. Ulkovuoraus tulee nyt siis 28×195 mm lehtikuusesta, joka on lauta kerrallaan poltettu, harjattu ja öljytty. Lautojen väliin jätetään 20 mm elämisvara, joka peitetään 28×45 rimalla.

Laudoituksen paikkojen mittausta. Ajatus oli hyvä, mutta lopulta laudat asennettiin kuitenkin tunkemalla lautojen väliin 21mm mitallistetun riman pätkä.
Ensimmäinen lauta paikallaan

Jo ensimmäisten lautojen kohdalla kävi selväksi, että laudat ovat A) massiivisia (varmaan parikymmentä kiloa / kappale) B) Ei tosiaan luotisuoria. Eli melkeinpä jokainen lauta piti vääntää paikalleen sorkkaraudan, taltan tai räikkäliinan avulla ennen naulausta. Tämä tietenkin hidastaa työtä huomattavasti.

Tasaisin väliajoin piti tarkistaa, että laudat olivat suorassa
Kahden vajaan päivän työn tulos. Ikkunakohtia ei vielä pystytty tekemään.
Saman erän lautaa, huimia eroja kasvunopeudessa. Jää nähtäväksi käyttäytyvätkö laudat eri tavoin myös seinällä.

Keskiviikkona tontille saapuivat eristeet, tietenkin täysperävaunulla, joka ei yrityksistä huolimatta mahtunut tontille peruuttamaan. Kuski sitten siirteli eristeet lava kerrallaan kuorma-autoonsa ja ajeli pihatien perille. Itselläni meni puoli päivää kuskia autellessa.

Torstaina tontille oli tilattu nosturi. VTR:n Peten piti olla paikalla johtamassa hommaa, mutta hän ei päässyt paikalle, joten nosteltiin ikkunoita Maigin kanssa kahdestaan. Tämä oli kenties koko projektin fyysisesti raskain ja henkisesti stressaavin päivä. Tai Homerin sanoin: stressaavin päivä tähän mennessä! Nosturin tuntiveloituksesta johtuen jokainen pohdintaminuutti maksaa viisi euroa, ja kahteen pekkaan 200 kg ikkunan nostelu ei ole ihan helppoa puuhaa. Ikkunat piti vielä saada läpi toiseen kerrokseen 60cm leveästä aukosta telineiltä käsin, joten oli siinä jumpattavaa. Jos ikkunat olisivat tulleet ajoissa, eli ennen kattotuoleja, ne oltaisiin voitu tiputtaa suoraan toiseen kerrokseen yläkautta.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Keskellä päämakkarin megaikkuna.
Nosturi nosti lavan telineille, josta me sitten jumpattiin ikkunoita yksi kerrallaan sisään.

Loppuviikosta aloitettiin peltikaton asentaminen Maigin kanssa, Heidi jatkoi eristehommia sisällä. Ei ollut kokemusta Ruukin peltikaton asentamisesta, mutta myönnettäköön että varsin simppeli systeemi ja kuvalliset ohjeetkin olivat varsin selkeät.

Ensimmäisen päivän saldo. Aloitus ja lopetus vie eniten aikaa, kun pitää säätää räystäitä ja tarkistella vinkkeleitä.
Kymmenestä metristä on hyvä seurailla pihan tapahtumia

16.8.-22.8.2021

Maanantaina jatkui minun osalta katon asennus. 12 h työpäivän päätteeksi saatiin toinenkin lape kiinni, ja tiistaina vielä harjapelti paikalleen pari tuntia ennen sateiden alkamista.

Tavaroiden ja kattopeltien liikuttelu pois valmistuvan katon tieltä oli yllättävän työläs osa hommaa. Lopuksi joutuu “maalaamaan itsensä nurkkaan”, kun ei ollut telineet kuin yhdessä kulmassa.
Siinä lepää, taivas enteilee jo sadetta

Loppuviikko kului alapohjan ja erinäisten sälähommien parissa. Timpurit asensivat ikkunoita, ja me jeesailimme isoimpien ikkunoiden jumppaamisessa.

Kolmas viikko menossa “Buddhalaisessa selkähieronnassa” eli kivipedillä ryömiessä. Alan pikkuhiljaa ymmärtämään miksi valmistalot eivät käytä pilariperustuksia..
Alienöttiäiset ikkunassa. Hyvin pärjättiin Bilteman 13e imukupeilla, määrä korvasi laadun.
Alkaa tila hahmottumaan kun tulee aukkoja.
Viikon luontokuva “Tupakkitauko”